Lista kokoonpanoista

Mark 1 (1968-1969)Mark 2 (1969-1973)Mark 3 (1973-1975)Mark 4 (1975-1976)Mark 2b (1984-1989)Mark 5 (1989-1992)Mark 2c (1992-1993)Mark 6 (1993-1994)Mark 7 (1994-2002)Mark 8 (2002-Deep Purple kokoelmat

Lista artisteista

Airey, DonBlackmore, RitchieBolin, TommyCoverdale, DavidEvans, RodGillan, IanGlover, RogerHughes, GlennLord, JonMorse, StevePaice, IanSatriani, JoeSimper, NickTurner, Joe Lynn

Rainbow: Bent Out Of Shape

Rainbow'n Straight Between The Eyes -kiertue päättyi Portugaliin joulukuun alussa 1982. Muusikoiden palattua Yhdysvaltojen länsirannikolle heille ilmoitettiin bändin jäävän telakalle. Ritchie Blackmoren ja Roger Gloverin tarkoitus oli palata yhteen Deep Purplen muiden muusikoiden kanssa. Ian Gillan oli samoihin aikoihin päättänyt neljä vuotta toimineen Gillan-bändinsä ja Jon Lordin ja Ian Paicen työnantaja Whitesnake toimi sekin passiivisesti. Comeback ei kuitenkaan tässä vaiheessa onnistunut ja niin Rainbow aktivoitui uudestaan. Tosin tässä yhteydessä Bobby Rondinelli vaihtui kovan tason ammattilaiseen, Joe Lynn Turnerin ehdottamaan Chuck Bürgiin.

Ostin tämän levyn aikoinaan heti sen ilmestyttyä, mutta petyin siihen varsin paljon. Silloinen musiikkimakuni oli painottunut selvästi raskaampaa rockiin ja Ritchie Blackmoren siirtyminen levy levyltä lähemmäksi amerikkalaista aikuisrockia ärsytti itseäni. Ainoastaan levyn maxisingle Can’t Let You Go'n kaksi livebiisiisiä saivat soittoaikaa vuosina 1983/84.

Polydor Records julkaistessa (ja minunkin ostaessa) 90-luvun lopulla koko Rainbow-tuotannon remasteroidussa muodossa, otin myös tämän levyn uuteen kuunteluun. Ja mitä tapahtuikaan! Kestoltaan kaksi minuuttia LP:tämä pidempi CD kuulosti tuolloin hyvältä, huomattavasti paremmalta kuin lähes 20 vuotta aiemmin. Vieläkään siitä ei tosin tullut levylautasen vakiovierasta, mutta sittemmin olen huomannut kuuntelevani sitä vuosittain jopa siinä määrin että 2014 hankin takaisin myös sen vinyyliversion.

Amerikassa radioille painettiin kaksipuolisesta Stranded-maxi, mutta yleisölle sitä ei julkaistu. Can't Let You Go ja Street Of Dreams sitä vastoin julkaistiin sekä 7" että 12". Keräilijöille niistä tehtiin myös kuvasinglet ja varsinkin kitaran muotoon leikattu Can't Let You Go ansaitsisi paikan musiikkihuoneen seinälle. Luonnollisesti sinkkubiiseistä kuvattiin promofilmit, jotka julkaistiin aikanaan videokokoelmalla The Final Cut. Vuonna 2006 The Final Cut paketoitiin viisaasti samaan pakettiin vuoden 1982 konserttivideon kanssa.

Petri Myllylä

 

Bent Out Of Shape oli Rainbow'n viimeinen studioalbumi 1980-luvulla. Sillä Blackmore kumppaneineen oli edennyt hätkähdyttävän kauaksi aiempien - myös Turnerin aikaisten - levyjen hard rockista. Näin jälkikäteen ajateltuna Rainbow'n levyillä on kuultavissa selkeä kehityskaari, mutta vuonna 1983 tämä albumi oli minulle kamala pettymys. Edelleen levyn radioystävällinen melodinen hard rock saa oloni ainakin ajoittain vaivautuneeksi. Siitäkin huolimatta, että tutustuin Rainbow'n musiikkiin vasta yhtyeen "kaupallisen vaiheen" aikana, eikä Dio suinkaan ole se ainoa oikea Rainbow-solisti.

Levyn kappaleista valtaosa toimii hyvin, mutta jotenkin ne kuulostavat hieman liian siirappisilta - olisiko "vika" tuotantopuolella? Pari vuotta sitten Joe Lynn Turnerin soolokeikalla kuultuina kappaleet heräsivät aivan toisella tavalla eloon, ja sama pätee myös kappaleisiin kuultuna vuonna 1984 Japanissa tallennetulta Rainbow'n viimeiseltä keikalta.

Keräilijöillä ja uskollisimmilla faneilla tästä levystä on todennäköisesti kaksi cd-versiota, sillä alkuperäisellä ja remasteroidulla versiolla käytettiin eri masternauhoja, joilla kappaleiden mitat poikkesivat joissain tapauksissa huomattavasti toisistaan.

Heikki Heino